Gangsterin Tarina
Alias John Willard
 
 

1 SHAWNEE HOTEL BALLROOM, EAMON, OHIO, 1948

 

Nuori pari tanssahteli keskellä kirkkaan kiiltävää parkettilattiaa. Suuret kristallikruunut säihkyivät, seinien peilit ja kultakoristeet toistivat säihkeen moninkertaisena, ja orkesterin soitto leijui salin yllä pehmeänä ja virheettömänä.

Hääkakku oli yhdeksänkerroksinen. Tarjolla oli parasta samppanjaa, kymmeniä ruokalajeja, pikkusuolaista ja makeaa, lapsille limsaa ja muuta naposteltavaa, ja kaikilla tuntui olevan mukavaa.

– Kato nyt sitä! Kato nyt! Vittu jos mä olisin aikoinani tolleen irvistelly, appiukko olis varmaan vetäny luparan esiin, Jerry sanoi.

– Poika on onnellinen.

– Parasta ois olla. Vaikka se onkin mun poika, sun tyttöäs parempaa se ei vois löytää mistään.

John Willard kääntyi katsomaan Jerryä. Jerry oli aivan samanlainen kuin nuorena, mitä nyt hiukset olivat harmaantuneet ja vatsaa oli kertynyt vyötärölle. Jerry katseli takaisin ja laski kätensä Johnin harteille.

– Tiedätsä, Johnny, mä ajattelen joskus vanhoja aikoja, hän sanoi. – Ajatteletsä koskaan vanhoja aikoja? Yiddie Milleriä, niitä heppuja?

– Joskus.

– Mä ajattelen joskus aika paljon. Joskus mä mietin, et tulikohan tehtyä vähän liikaa. Tiedätsä? Oisko pitänyt jättää jotain tekemättä?

John ei sanonut mitään. Hänen tyttärensä näytti pikkuenkeliltä valkoisessa hääpuvussaan ja hunnussaan, liidellessään pitkin lattiaa kuin enkeli halki kimaltavan taivaan.

– Ei, John sanoi.

– Ei? Kuiteski me tehtiin sillon aika paljon kaikenlaista paskaa, Jerry sanoi.

– Meidän oli pakko, John jatkoi. – Meillä ei ollu vaihtoehtoja.

– Ei ollu, ei. Mut noilla on. Kato niitä! Ne on käyny koulut ja kaikki. Niiden ei tartte välittää kaikesta paskasta. Ja se on hyvä se.

– Se on hyvä se.

Jerry nauroi.

– Me hoidetaan kaikki paskajutut, hän sanoi. – Isät hoitaa paskajutut.

– Jotenkin niin, Juho totesi.

Jonkun oli aina hoidettava paskajututkin.

TOP